Paimensukuisen lapinkoiran pentuja syntynyt 20.3.2022. (pennut varattuja)

Varpu (Kajaskiven Lemmomarja) ja Joiku ( Äänekäs Jossain Täällä) yhdistelmän sukutauluun tästä. 

Varpun ja Joikun pennut 3n + 2 u syntyivät 20.3.2022 ja kaikki pennut ovat varattuja.  


Joiku ja Varpu

Joiku ja Varpu

Kajaskiven Lemmonmarja eli Varpu on 4 -vuotias sijoitusnarttuni, joka asuu Jyväskylässä  lapsiperheessä. Varpu on asunut ongelmitta sekä kerrostalossa että omakotitalossa ja se on ollut aina helppo ottaa mukaan omien ihmistensä menoihin. Varpu on ystävällinen, sosiaalinen, toimintaintoinen, vilkas ja reipas neiti, jonka kanssa harrastetaan rally-tokoa ilman kisatavoitteita ja sen kanssa on kokeiltu myös agilityä ja lammaspaimennusta. Varpu on hyvin motivoitavissa ruualla ja se tykkää myös leikkiä eikä sillä ole ongelmia erilaisten äänten tai alustojen suhteen. Harrastuksissa haasteena on ollut Varpun vilkkaus ja nopealiikkeisyys ja ohjaajan vaikeus pysyä nopean koiran mukana. Näissä tilanteissa se helposti turhautuu, jota Varpu osoittaa lapinkoiralle tyypillisesti haukkumalla. Vaikka Varpu on nopealiikkeinen vilkas koira, niin se osaa myös rauhoittua kun mitään erityistä ei tapahdu, sisällä se käpertyy mieluiten johonkin pehmeään paikkaan nukkumaan kettukiepille. Varpu on luonnetestattu loppupistein 116++ (laukauskokematon).  Varpu on luonteeltaan ja ulkonäöltään yllättävän tasainen sekoitus molempia vanhempiaan; Lemposta voit lukea tästä ja Onnista tästä. 

Varpu on kaunis- ja terverakenteinen keskikokoinen narttu, jolla on kaunis nartun pää ja ilme. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä terve (SP0, VA0, LTV0) , polvet 0/0 (polvitulos lausuttu alle 3-vuotiaana) ja silmät terveet (tark. 5/21. Silmässä ppm-rihma jolla ei ole merkitystä jalostuksen kannalta, jos toisella osapuolella ei ole samaa merkintää).  Prcd-pra ja Pompen - taudin suhteen tervegeeninen vanhempiensa tulosten perusteella,  IFT 122 -pra suhteen geenitestattu terveeksi. Varpu on DM-kantaja, josta syystä sulhaseksi on valittu DM-tervegeeninen uros ja pennut voivat olla korkeintaan tämän sairauden kantajia, mutta eivät voi sairastua ko. sairauteen. Varpu on ollut koko elämänsä ajan perusterve, paitsi pentuna ennen hormonitoiminnan alkamista sillä oli pari virtsatietulehdusta. Lisäksi Varpu on hyvin ahne ja nuorempana se hankkiutui muutamaan otteeseen eläinlääkärin pakeille mm. ahmittuaan hirvenperkuujätteitä luineen päivineen. Varpulla ei ole ruoka-aineallergioita, iho-ongelmia tms. ja se on ollut aina hyvävatsainen. 
Äänekäs Jossain Täällä eli Joiku on 7-vuotias komearaaminen ja hurmaava uros, joka asuu Klaukkalassa lapsiperheessä . Joikun laumaan kuuluu myös sen oma puolivuotias poika edellisestä pentueesta.  Joiku on Äänekäs- kennelnimestään huolimatta kasvanut Juovattaan kennelissä, jonne se syntyi isoon kymmenen pennun pentueeseen.  Jo pikkupentuna Joiku erottui muista vilkkaudellaan, reippaudellaan ja itsenäisyydellään   - ja oli nimensä veroisesti usein Jossain Täällä eli hukassa.  Nyt 7- vuotiaana Joiku on tasapainoisen ja rauhallisen oloinen koira, mutta nuorena etenkin itsenäisyys ja sen omat ei-niin-järkevät ajatukset toivat omistajalle ennenaikaisia harmaita hiuksia. Tietynlaisesta itsenäisyydestä huolimatta Joiku on aina rakastanut ihmisiä ja omistajan kuvauksen mukaan se onkin aivan ihana pusupoika, kainaloinen ja osaa hakeutua aina sen ihmisen luo, jolla on suruja tai murheita. Mutta mikään penaalin terävin kynä Joiku ei omistajansa mukaan ole, eikä se jaksa keskittyä hirveän pitkäksi aikaa yhteen asiaan ja tästä syystä sen kouluttaminen on ollut ajoittain haasteellista. Tähän voi vaikuttaa myös se, että Joiku ei ole kovinkaan ahne eikä ruoka ole sille erityinen motivaatiokeino. Sisällä Joiku on rauhallinen ja makoilee milloin missäkin lapsiperheen arjen keskellä, ulkona se on edelleen vauhdikas ja rakastaa juosta vapaana sekä nujuaa nuoren poikansa kanssa.  Joiku rakastaa ihmisten lisäksi tyttö- ja pentukoiria, mutta vieraiden uroskoirien kanssa se ei tule toimeen. Joiku ei ole herkkähaukkuinen, vaikka ilmoittaakin jos jotain ilmoittamisen arvoista tapahtuu ympäristössä. Joikulla ei ole ongelmia erilaisten äänten tai alustojen suhteen ja erityistaitona sillä on hypätä korkeidenkin aitojen yli äärimmäisen ketterästi. Joiku on luonnetestattu loppupistein 129 +++ (laukausvarma). Joiku muistuttaa paljon isäänsä Pipoa eli Pukranvaara Balvva Gandaa.  Pipo on myös Kajaskiven A-pentujen isä ja toivon saavani Pipon perinnön jatkoa kasvatteihini nyt Joikun kautta. Myös Joikun emä Piki eli Pilvipolun Neliapila on minulle tuttua Pilvipolun (Kello Riinasta lähtöisin olevaa) narttulinjaa.   

Joiku on komearaaminen ja terverakenteinen, keskikokoa hieman suurempi uros, jolla on selkeä sukupuolileima. Sen runko voisi kauttaaltaan olla hieman leveämpi, vaikka kapeus ei siinä juuri näy tiheän turkin ansiosta.  Erityisesti Joikun pää ja ilme on kaunis, jota kuvaa parhaiten sanaketju kauniin jykevän pehmeä. Joikun lonkat ovat A/A, kyynärät 0/0, selkä terve (SP0, VA0, LTV0), polvet 0/0 ja silmät terveet (tark. 6 /20. Toisessa silmässä lievä puutteellinen kyynelkanavan aukko, jolla ei ole merkitystä jalostuksen kannalta jos toisella osapuolella ei ole samaa merkintää).  Prcd-pra, Pompen-taudin ja DM suhteen tervegeeninen vanhempiensa tulosten perusteella, IFT 122-pra geenitestiä ei ole vielä otettu. Joiku on ollut koko elämänsä ajan perusterve eikä sillä ole ruoka-aineallergioita, iho-ongelmia tms.

Pennuista odotan kasvavan vanhempiensa kaltaisia ystävällisiä, ihmisläheisiä ja reippaita koiria, joilla on niin sanotusti "peruspalikat kunnossa". Vilkkautta ja toiminnanhalua pennuissa on mahdollisesti keskivertolapinkoiraa enemmän, joka tulee ottaa huomioon etenkin pennun ensimmäisten vuosien aikana. Tällä tarkoitan sitä, että nuori koira tarvitsee riittävästi ja sopivassa suhteessa johdonmukaista ohjattua tekemistä ja vapaata liikuntaa.  Vaikka kummallakaan vanhemmista ei ole äänten tai paukkujen suhteen ongelmia, niin silti on hyvä huomioida että suomenlapinkoirissa esiintyy jonkin verran ääniarkuutta eikä kummankaan vanhemman suvun koirat ole kaikki läpeensä äänivarmoja (mm. Joikun emä on luonnetestin mukaan laukausaltis, samoin Varpun puolisisar samasta isästä ). Tulevan pentueen sukutaulussa on useamman sukupolven verran minulle tuttuja koiria ja myös suvun terveystilanne on varsin kattavasti tiedossa.  

Suomenlapinkoira rotuna (sisältäen paimensukuisen lapinkoiran) ei ole säästynyt perinnöllisiltä sairauksilta ja sairastumisen riskiä on olemassa enemmän tai vähemmän kaikissa yhdistelmissä. Lapinkoirien tavanomaisimmat sairausriskit liittyvät autoimmuunisairauksiin (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, allergiat), harmaakaihiin (= katarakta/hc), epilepsiaan sekä nivel-/luustovikoihin. Lisäksi esiintyy pienempiä vähemmän tai ei lainkaan koiran elämää haittaavia vikoja kuten hammaspuutoksia, häntämutkaa, kivesvikaa ja napatyriä. Näitä samoja edellä mainittujen sairauksien riskejä löytyy myös Joiku - Varpu yhdistelmästä. 

Vähemmän koiran elämää haittaavista vikariskeistä mainittakoot Joikun pentuiän pieni napatyrä, joka katosi kokonaan kasvun myötä.  Lisäksi sekä Joikulta että Varpulta puuttuu 1-2 pientä välihammasta, joka tarkoittaa sitä että pennuilta näitä välihampaita voi myös puuttua. Välihampaiden puutokset ovat suhteellisen yleisiä eri koiraroduilla, joskaan eivät tietenkään toivottavia ja ihannetilanteessa kahta hammaspuutoksen omaavaa koiraa ei tulisi yhdistää. Nivel-/luustovikoihin liittyen mainittakoot Joikun puolisisaren kyynärniveldysplasia astetta 2/2 (kohtalaiset muutokset). Yhdistelmälle laskettu lonkkaindeksi on tällä hetkellä erittäin hyvä eli 119. Varpun oma lonkkaindeksiluku 122 on koko rodun kymmenen korkeimman lonkkaindeksiarvon joukossa. Lisää lonkkaindekseistä voi lukea vaikka täältä

Tulevien pentujen sukutaulussa lähimmät sukulaisuusasteet autoimmuunisairauteen sairastuneisiin koiriin on Joikun emän isän sisar (addisonintauti) ja Joikun emän emän puolisisar (cushingintauti ja kilpirauhasen vajaatoiminta). Varpun puolelta vastaavat ensimmäiset sukulaisuusasteet autoimmuunisairauksien suhteen ovat Varpun isän puolisisar (kilpirauhasen vt.) ja emän puolisisar (kilpirauhasen vt.). Pentujen sukutaulussa lähimmät sukulaisuusasteet epilepsian suhteen ovat  Joikun emän sisaren epilepsia (ei vahvistettua diagnoosia) ja Joikun isän emän puolisisarus. Varpun puolelta lähin epilepsiatapaus löytyy isän isän puolisisarelta. Silmäsairauksista suomenlapinkoirissa on eniten erilaisia kataraktoja eli harmaakaihia/hc, jonka erilaisten muotojen periytymismekanismeja ei tiedetä tarkkaan. Tulevien pentujen sukutaulussa lähimmät sukulaisuusasteet kaihin suhteen ovat Joikun isän sisar ja Joikun emän isän puolisisar. Varpun isän puolisisarella on kaihi, samoin Varpun emän emän puolisisarella. 

Nämä sairaustiedot ovat poimittu suurimmaksi osaksi paimensukuisten omasta julkisesta terveystietokannasta lisättynä muutamilla omilla tiedoillani. Toivon pennun hankintaa suunnittelevan tiedostavan, että vaikka suomenlapinkoira onkin suhteellisen terve rotu, niin silti on aina olemassa mahdollisuus, että oma koira sairastuu. Sairaustietoja listaamalla haluan tuoda esiin sen tosiseikan, ettei täysin sairauksista vapaita sukuja ole suomenlapinkoirissa ja jokaiseen yhdistelmään liittyy jonkintasoisia kompromisseja sairausriskien suhteen.

Jos kiinnostuit tulevasta pentueesta, niin luethan ennen viestin lähettämistä myös alla olevan Pentu meiltä  - infon. 

Varpu ja Joiku

Lapinporokoiran pentuja on seuraavan kerran suunnitteilla noin vuonna 2024.

- Kajaskiven kennel - noora.tornqvist(at)gmail.com

Pentu meiltä ?


Kajaskiven pennut luovutetaan 7-8 viikon iässä rekisteröityinä, useaan kertaan madotettuina, mikrosirutettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Kauppakirjat laaditaan Kennelliiton sopimuslomaketta käyttäen. Pentu saa mukaansa kirjalliset hoito-ohjeet sekä pentupaketin, jossa on mukana mm. pari kiloa tuttua laadukasta kuivamuonaa. Liitän pennunostajan halutessa Paimensukuisen Lapinkoiran seura ry:n, Lappalaiskoirat ry:n ja/tai Porokoirakerho ry:n jäseneksi pennun ensimmäisen vuoden ajaksi.

Pennut syntyvät omakotitalomme alakerrassa, jossa emo saa rauhassa keskittyä pentujensa hoitoon. Pentujen kasvaessa ne saavat oleskella koko talossa muun lauman parissa ja ulkoilevat paljon aidatulla pihallamme 3-4 viikon ikäisestä lähtien. Varhain aloitettu säännöllinen ulkoilu tukee pennun myöhempää sisäsiisteyskasvatusta. Pentuja käsitellään päivittäin niiden syntymästä lähtien ja ne tottuvat pienestä pitäen erilaisiin ihmisiin sekä turvallisiin aikuisiin koiriin. Pennut tutustuvat arkisiin asioihin, erilaisiin alustoihin ja ääniin jo ennen luovutusikää, joka luo hyvän pohjan pennun sosiaalistamiselle sen muutettua uuteen kotiinsa.

Kajaskiven pennut luovutetaan vain aktiivisiin perheisiin, joissa koira saa olla mahdollisimman paljon mukana oman ihmisensä elämässä ja koiran sielunelämään sekä tapakasvatukseen paneudutaan. Kilpailumielessä jonkin lajin harrastaminen ei ole välttämätöntä, mutta jollain muulla tapaa tavoitteellinen koiran kanssa yhdessä tekeminen/harrastaminen on toivottavaa. Tällöin koiran kanssa on yksinkertaisesti paljon mukavampi elää ja koiraan muodostuu parempi suhde yhteisen tekemisen kautta. Varsinaisia harrastus- tai näyttelyvaatimuksia ei siis kasvateillamme ole. Vaikka lappalaiskoirat viihtyvät erinomaisesti ulkona säässä kuin säässä, niin ulkona asuvaksi koiraksi en kasvattejani luovuta, sillä lappalaiskoiran kuuluu saada olla siellä missä sen ihmisetkin ovat. Lappalaiskoira soveltuu niin kaupunki - kuin maalaiskoiraksi kunhan sille tarjotaan riittävästi mielekästä tekemistä. Etenkin nuoruusvuosina pelkästään hihnan päässä tapahtuva ulkoilu kolmesti päivässä ei riitä, vaan voidakseen hyvin lappalaiskoira tarvitsee säännöllisesti niin fyysistä kuin psyykkistä aktiviteettia.

Toivon tiedusteluja pennuista ensisijaisesti sähköpostitse. Tiedustellessasi pentua, kerrothan hieman itsestäsi ja perheestäsi, millaisiin olosuhteisiin pentu olisi muuttamassa sekä mahdollisesta aiemmasta koirakokemuksestasi. Minulle saa myös mielellään esittää tarkentavia kysymyksiä tulevasta yhdistelmästä, jalostusperiaatteistani tai pentujen kasvuolosuhteista.  Pentua kysyvältä edellytän, että siinä vaiheessa, kun pentutiedustelua meiltä tehdään, niin perhe on tutustunut ennalta rotuun ja sen ominaisuuksiin. Lisäksi toivon, että jo pennunhankintaa suunnitellessaan tuleva koiranomistaja hankkii riittävät tiedot koiranpennun kasvatuksesta ja -kouluttamisesta ja täydentää näitä tietoja aktiivisesti eri lähteitä hyödyntäen.  Ennen pentujen syntymää voi ilmoittautua pennuista kiinnostuneeksi, mutta päätöksen pentujen alustavasta varaamisesta kuhunkin perheeseen teen vasta pentujen synnyttyä ja niiden kasvettua hieman.  Alustavan varauksen yhteydessä pentuja ei vielä yksilöidä, vaan pentujen ollessa noin 6 viikon ikäisiä suosittelen kuhunkin perheeseen mielestäni sopivinta pentua, toki perheen omia toivomuksia kuunnellen.

Kun pentu on muuttanut meiltä uuteen perheeseensä, kuulen mielelläni miten pennun ja myöhemmin aikuisen koiran kanssa sujuu. Tarvittaessa opastan koiran kasvatukseen ja koulutuksen liittyvissä kysymyksissä. Toivon, että mahdollisista vanhemmallakin iällä ilmenevistä terveyspulmista kerrottaisiin minulle, jotta voisin huomioida ne mahdollisissa tulevissa jalostusvalinnoissa. Toivoisin kaikkien kasvattieni käyvän virallisissa luustokuvissa noin 2-3 vuoden iässä sekä ainakin yhden kerran elämässään virallisessa silmätarkastuksessa. Vaikka koiraa itseään ei käytettäisikään jalostukseen, niin nämä tutkimukset antavat tärkeää tietoa paitsi yksittäisen kasvattajan jalostusvalintoihin, niin myös koko rodun terveystilanteeseen.  

- Kajaskiven kennel - noora.tornqvist(at)gmail.com