Kennelin taustaa ja kasvattajan ajatuksia

Lappalaiskoirissa minulle tärkeitä seikkoja ovat paimenkoiran luonne, kotimaisuus, terveys sekä säänkestävyys  - ja nämä kaikki kauniissa, peruskoiramaisessa ulkomuodossa. Minua viehättää näissä roduissa myös niiden historia ja alkuperäinen käyttötarkoitus poropaimenena. Hyvältä harrastus -ja perhekoiralta vaaditaan paljon samoja ominaisuuksia kuin toimivalta poropaimenelta niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, kuten hyvähermoisuus, yhteistyöhalukkuus, älykkyys sekä terve ja kestävä rakenne.

Suunnittelen tulevat yhdistelmät edellä mainittuja vanhoja hyvän työporokoiran ominaisuuksia silmällä pitäen, vaikka päätarkoituksena onkin saada aikaan terveitä ja tervepäisiä harrastus- ja perhekoiria. Jalostuskoirieni terveyden tulee olla tutkittu ja kunnossa ennen pentuhaaveita. Koiranjalostuksen avuksi on viimevuosina tullut geenitestejä, joita pyrin parhaani mukaan hyödyntämään perinteisempien terveystutkimusten ohella. Pyrin saamaan koirieni luonteesta mahdollisimman kattavan kuvan ennen mahdollista jalostuskäyttöä, jossa mielestäni hyvänä, joskaan ei välttämättömänä, apuna toimivat palveluskoirien luonnetesti, mh-luonnekuvaus, poro- ja lammaspaimennustestit sekä harrastustulokset. Haluan tuntea koirieni taustat mahdollisimman hyvin useamman sukupolven ajalta niin terveyden -, luonteen - kuin rakenteenkin osalta.  Hyödynnän pentueiden suunnittelussa vuosien varrella karttunutta tietoa lappalaiskoirista ja koiraharrastamisesta yleensä.  Pentueiden suunnittelussa pyrin parhaani mukaan ottamaan huomioon rodun geenipohjan pitämisen monimuotoisena. Mahdollisuuksien mukaan suosin vähän käytettyjä, harvinaisempia sukuja. Mottona on, että syntyvän pentueen tulee aina täyttää sellaiset kriteerit, että voisin ottaa pentueesta koiran oman laumani jatkoksi.

Vaikka jokaisesta pentueesta tekisi mieli jättää kotiin uusi pentu, se ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista. Minulle kahden - kolmen koiran lauma kotona on maksimi, jotta ehdin huomioimaan kaikki koirani yksilöinä sekä harrastaa niiden kanssa. Onneksi on sijoituskoirat, joita ilman kasvatustyö niin minulle, kuin monelle muullekin kasvattajalle, olisi miltei mahdotonta. Olen todella kiitollinen mahtavista sijoitusperheistä, joiden kanssa yhteistyö toimii ja joissa koirat ovat onnellisia perheenjäseniä ja harrastuskavereita. Kasvatustoiminta on vain yksi osa koiraharrastustani ja koirien kanssa elämistä. Koirat ovat elämäntapa, joiden mukana arkielämään kuuluu lenkkeily ja luonnossa liikkuminen. Aiemmin harrastin vuosien ajan pelastuskoiratoimintaa lapinporokoira Veikon (Fi Mva Bh Peha-A Peha-B Tk1 Tk2 Kirjokannen Pilven Veikko) kanssa, mutta Veikon menehdyttyä äkillisesti parhaassa iässään reilu 7-vuotiaana ei peko-harrastuksen jatkaminen tavoitteellisessa mielessä enää tuntunut mielekkäältä. Nykyään käyn koirieni kanssa lammaspaimennustreeneissä muutamalla eri lammastilalla sekä treenailemme aktivointimielessä tokoa, agilityn alkeita, noseworkia ja pelastushakua ja  -jälkeä. 

Lappalaiset ovat hyvin monipuolisia koiria. Lajikokeiluja on ollut helppo tehdä agilitystä ja metsästyskoirien verijäljestä aina paimennukseen. Olen ollut lähes vuosittain mukana  Porokoirakerho ry:n järjestämässä poropaimennuskokeessa, ensimmäisen kerran olin mukana v.1997 Vuotsossa järjestetyssä poropaimennuskokeessa oman koiran kanssa. Koiristani lapinkoira Cella (Pilvipolun Lazzarella) on yltänyt poropaimennuskisoissa työkoirien joukossa parhaimmillaan 2. sijalle asti.  Nykyään lappalaiskoiria näkee myös yhä enemmän perinteisen tyylin lammaspaimennuskokeissa ja samalla paimennuskoulutusta tarjoavia lammastiloja on tullut lisää. Tämä on tuonut kokonaan uuden ulottuvuuden lappalaiskoirien paimennusominaisuuksien tarkasteluun. Kasvateistani löytyy muun muassa yksi ensimmäisistä lappalaiskoirista, joka on kisannut lammaspaimennuksen ylimmässä tasoluokassa (PAIM3). Nykypäivänä lappalaiskoirista löytyy jo paimennusvalioitakin.